Työelämäkysymysten läpivieminen lainsäädännöllä on avannut railoa Suomen hallituksen ja opposition välillä ennennäkemättömiin mittoihin. Myös velan tasapainottamisen nopeudesta ja kohdentamisesta vallitsee suuri erimielisyys Petteri Orpon porvarihallituksen ja opposition välillä.
Useiden talouden asiantuntijoidenkaan mukaan korkea velkataso ei varsinaisesti ole ongelma, vaan sen kasvuvauhti.
Mielestäni huolestuttavinta on, että leikkaustoimet ovat kohdistuneet ammatillisen taidon hankkimista ja kehittämistä ylläpitävien järjestelmien rahoitukseen sekä jo ennestään huonossa asemassa oleviin kansalaisiin.
Hallituksen toimiin kyllästyneiden ihmisten piiristä on enenevästi esitetty, että nykyisen hallituksen olisi erottava. Kovin kritiikki kohdistuu harjoitetun talouspolitiikan lisäksi moniin perussuomalaisten ulostuloihin.
Entä mitä tilalle? Sinipuna olisi yksi vaihtoehto, mutta sitä varjostaa työmarkkinoiden selkiytymättömyys.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Minkäänlaisen muunkaan enemmistöhallituksen muodostaminen ilman kokoomusta ei onnistu.
Perussuomalaisten aiheuttamien karikoiden selvittäminen siis säilyy edelleen pääministerin ja kokoomuksen päänsärkynä. Ollaan pattitilanteessa ja ilmeisesti näin jatketaan seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.
Kuinka paljon itse politiikkaon väärässä, tätä voidaan tarkastella myös siitä näkökulmasta, kuinka moni sitä vastustaa. Kyse on paljolti johtajuudesta ja uskottavuudesta. Pitäisi aikaansaada tunne, että olemme yhtä, teemme yhdessä, kohtalomme ylös- ja alaspäin on yhteinen.
Silloin kun politiikan imago ja teot antavat kuvan, että näin ei ole, syntyy kuva politiikan vääryydestä; yhdeltä otetaan toisen hyödyksi eivätkä kaikki ole mukana tasapuolisesti. Kuva vahvistuu, kun leikataan, eivätkä leikkaajat itse osallistu talkoisiin, ts. ei johdeta esimerkillä. Vaaditaan muiden säästävän samalla, kun itse pidetään kiinni omista eduista.
Sosiaalisen pääoman ja emotionaalisen johtamisen ymmärtämättömyys on nykyisen hallituksen ehdotusten ja etenemistavan isoin kuoppa.
Täällä lounaisessa Suomessa kaivattaisiin myös johtajuutta. Varhan sote-uudistuksen alkuvaiheen päällikkövirkojen huomattavat palkankorotukset ovat nyt kääntyneet talousahdinkoon, missä ratkaisuja haetaan henkilövähennyksin!
Kevään 2025 alue- ja kuntavaaleissa meillä on kuitenkin uusi mahdollisuus valita, mihin suuntaan mennään!
Tauno Hovirinta
yhteiskuntatieteiden aikuisopiskelija
