Syömishäiriöt ovat niin yksilölle, hänen läheisilleen kuin yhteiskunnallemme suuri tragedia. Se aiheuttaa valtavaa henkistä ja fyysistä pahoinvointia ja syömishäiriöön sairastuneella voi olla kohonnut kuoleman riski.
Sairastuminen voi koskettaa ketä tahansa sukupuoleen, ikään tai taustaan katsomatta. On myös hyvin tärkeää muistaa, että sairastuminen ei ole sidoksissa kokoon tai painoon.
Syömishäiriöön voi kuulua esimerkiksi anoreksiaa, ortoreksiaa, ahmimista, bulimiaa, mutta sen muotoja on niin monta kuin on sairastunuttakin. Sairastuneen päivät voivat rakentua tarkkoihin mielensääntöihin, jotka liittyvät esimerkiksi liikuntaan sekä syömiseen, jolloin niistä poikkeaminen aiheuttaa valtavaa ahdistusta ja pelkoa. Sairauteen kuuluu lisäksi usein vakavaa masennusta ja pakko-oireisuutta.
Olen hyvin huolissani siitä, miten voimme turvata, että jokainen sairastanut saa ansaitsemaansa hoitoa, kun saamme jatkuvasti kuulla suurista sote-puolen leikkauksista ja vastuu avun saamisesta kasaantuu yhä enemmän kolmannelle sektorille.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Samalla media toitottaa meille päivittäin laihdutusvinkkejä siitä, kuinka jokaisen tulisi liikkua enemmän tai mitä saa ja ei saa syödä. Näillä viesteillä on varmasti hyvä tarkoitus, mutta syömishäiriöstä kärsivälle nämä viestit lisäävät pahaa oloa. Yhä useammasta ruoasta tulee kiellettyä, ruokailusta katoaa nautinto ja mikään liikuntamäärä ei riitä. Ruoka nähdään kaloreina, jotka pitää kuluttaa ja liikuntaa pitäisi lisätä. Yhtäkkiä laihduttaminen on ainoa terveellinen tapa elää ja hyvinvointi ei pidä sisällään enää joustavuutta ja lepoa.
Haluan tällä kirjoituksella muistuttaa, että jokaisella on lupa syödä ja annetaan kaikille ruoka- ja kehorauha. Jokainen on hyvä ja riittävä omana itsenään. Ollaan siis armollisia itsellemme ja toisille. Ruokaa ei tarvitse ansaita ja syömisestä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.
Haluan myös kiittää Syömishäiriöliittoa ja Tyksin syömishäiriöyksikön hoitajia tärkeästä työstään. Sairaus voi aiheuttaa häpeää ja sairastunut voi kokea avun hakemisen vääräksi, koska ajattelee, ettei ole tarpeeksi sairas. Kannustan kuitenkin kaikkia olemaan matalalla kynnyksellä yhteydessä terveydenhuoltoon tai Syliin ja olemaan syyllistämättä itseään siitä. Avun hakeminen ei ole koskaan väärin tai merkki heikkoudesta, vaan jokainen ansaitsee hoitoa.
Irina Erlamo
