Väylävirastossa on käynnissä maanteiden nopeusrajoitusohjeen päivitys. Tavoitteena on, että nopeusrajoitusjärjestelmä on kokonaisuutena johdonmukainen ja linjassa nykyisten liikenne- ja ympäristöolosuhteiden kanssa. Siten ohjeella pyritään varmistamaan yhteneväinen palvelutaso eli saavutettavuus ja turvallinen liikenne koko maassa.
Nopeusrajoitusohje määrittelee, missä raameissa alueellisesta tienpidosta vastaavat Ely-keskukset asettavat nopeusrajoitukset maanteille eli valtion tieverkolle.
Tiedämme, että 100 km/h ajonopeudella ajetussa kohtaamisonnettomuudessa liikennekuoleman todennäköisyys on lähes 100 prosenttia eli todennäköisesti aiheutuu liikennekuolemia. Jos me tiedämme tämän faktan, niin miksi sallimme korkeat ajonopeudet maanteillä?
Ihmishengen suojeleminen ja Suomen sitoutuminen uskottavasti asetettuun liikenneturvallisuustavoitteeseen puolittaa liikennekuolemien määrä vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä edellyttää Ruotsin mallin mukaista nopeusrajoituspolitiikkaa ja -järjestelmää, jossa 100 km/h tai suuremman nopeusrajoituksen asettaminen on mahdollista ainoastaan, kun vastakkaiset ajosuunnat on fyysisesti erotettu toisistaan (esimerkiksi keskikaiteella). Mikäli ajosuuntia ei voida fyysisesti erottaa, saa korkein sallittu ajonopeus olla 80 km/h:ssa.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
100 km/h ajonopeudella ajetussa kohtaamisonnettomuudessa liikennekuoleman todennäköisyys on lähes 100 prosenttia.
Näillä perusteilla Suomen uuden nopeusrajoitusohjeen perustaksi tulisi valita Ruotsin malli laajimmillaan, jossa 100 km/h nopeusrajoitus sallitaan yksiajorataisilla maanteillä vain, mikäli vastakkaiset ajosuunnat ovat rakenteellisesti erotetut.
Jaakko Klang
liikenneturvallisuusinsinööri ja onnettomuustutkija
