Autoilun suuri osuus Turussa tehtävistä matkoista aiheuttaa liikkumattomuuteen, meluun, ilmansaasteisiin ja kasvihuonekaasupäästöihin sekä tilankäyttöön liittyviä ongelmia, jotka eivät ratkea itsestään.
Muiden kulkutapojen käyttäminen on ilmiselvä ratkaisu, ja näyttääkin siltä, että monet ovat tämän sisäistäneet. Ymmärtämys usein kuitenkin loppuu puhuttaessa siitä, miten matkantekijät saataisiin suuremmassa määrin pyöräilemään ja käyttämään julkista liikennettä.
Turun liikennesuunnittelu on edelleen vuosikymmenien mittaisen autoilukeskeisen politiikan ja siitä johtuvan autoiluriippuvuuden leimaamaa. Tämä autoilun ensisijaisuus suhteessa muihin kulkumuotoihin johtaa siihen, että pyöräilyn ja julkisen liikenteen osuudet eivät ole suuremmat, vaikka Turku on niiden käyttämiseen ihanteellinen kasvavan väestönsä ja pienen kokonsa vuoksi.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Tästä huolimatta kulkutapojen suhteellisesta käyttämättömyydestä johdetaan välillä päätelmä, jonka mukaan pyöräilyyn ja julkiseen liikenteeseen ei kannattaisi panostaa sen vuoksi, että tarpeeksi monet eivät kulkumuotoja käytä. Käyttäjien olisi ennen panostuksia ilmestyttävä suuremmissa määrin Turun liikennejärjestelmään.
Mahdollinen käyttäjäkunta kuitenkin jättää matkansa tekemättä juuri satsaamattomuudesta johtuen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että autoilusta siirtymisen edistäminen sälytetään yksittäisille matkantekijöille tarjonnan puutteista välittämättä.
Mahdollinen käyttäjäkunta jättää matkansa tekemättä juuri satsaamattomuudesta johtuen.
Autoiluriippuvuutta voidaan vähentää ainoastaan ottamalla käyttöön autoilua korvaavia laadukkaita kulkemisvaihtoehtoja. Teknisesti ottaen olemassa olevan pyöräilymahdollisuuden käyttämättömyyttä ei ratkaista käyttämättömyydestä moittimalla, jos potentiaaliset pyöräilijät eivät valitse hankalampaa liikkumistapaa päivittäisiin menoihinsa esimerkiksi verkoston rikkonaisuuden ja kaistojen kapeuden vuoksi.
Vastaavasti julkisen liikenteen käyttäjämäärät eivät kasva, jos liikennöintivälineet kulkevat harvakseltaan ja reitit eivät sovellu käyttäjien arkitarpeisiin.
Tämän hetken potentiaaliset pyöräilijät aineellistuvat liikennejärjestelmään esimerkiksi muusta liikenteestä erotettujen ja tarpeeksi leveiden kaistojen, talviaurauksen ja verkoston kattavuuden avulla. Samoin julkisen liikenteen asemaa voidaan vahvistaa lisäämällä reittivaihtoehtoja, parantamalla käytetyimpien reittien kapasiteettia ja pienentämällä vuorovälejä.
Mielestäni ei ole perusteltua koettaa näennäisesti ratkaista ongelmia osoittamalla syyttävällä sormella niitä, jotka jättävät kulkematta pyörällä tai julkisessa liikenteessä näiden kulkutapojen puutteiden vuoksi. Sen sijaan olisi keskityttävä pitkäjänteiseen ja kiihkeämpään infrastruktuurinmuokkaukseen, joka lopulta tuo pyöräilyn ja julkisen liikenteen samalle viivalle autoilun kanssa.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Perusteeton usko siihen, että väestö alkaa äkkiarvaamatta toimia halutulla tavalla olemassa olevan infrastruktuurin vastaisesti, ei tuo muutosta tilanteeseen, vaan tukee muuttumattomuutta.
Atte-Ville Makkonen
