TS Nuoret -toimitus katsoo Turkua nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta. Lähetä juttuvinkki: ts.nuoret@ts.fi
Haaveilin kasvissyönnin aloittamisesta ensimmäisen kerran jo yläkouluikäisenä. Minua kiinnostivat eläinten oikeudet ja kasvissyönnin mahdolliset terveyshyödyt. Kahdeksasluokkalaisena en kuitenkaan osannut tehdä ruokaa, eikä kukaan perheessäni ollut kiinnostunut kasvisruokien opettelusta. Kasvisruokien teko jäi vastuulleni, eikä siitä tullut oikein mitään. Muistan edelleen epäonnistuneen tofumakaronilaatikkoyritykseni: en maustanut ruokaa yhtään ja aika kauheaahan se oli.
Nyt yli viisi vuotta myöhemmin asun yksin ja kokkaamisesta on tullut tiivis osa viikkorutiinejani. Kasvisruokavalioon siirtyminen oli lopulta helppo päätös, kun samaa ruokavaliota noudattava kumppani auttoi. Varsinaiset kimmokkeet tulivat kirjallisuudesta: kuuntelin ruokaa laittaessani esimerkiksi Elli Valtosen romaanin Tainnutuskehto sekä Elisa Aaltolan esseekokoelman Puhe eläinten puolesta.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Tainnutuskehto kertoo eläinlääkäriopiskelijoista, jotka tekevät opintojen yhteydessä harjoittelujakson teurastamolle. He haluaisivat auttaa kärsiviä eläimiä, mutta työsarka on loputon. Puhe eläinten puolesta avaa näkökulman toislajisten kokemuksiin: miten eläimet puhuvat meille, vaikka heillä ei ole sanoja? Millainen on eläinten kohtaama trauma? Näitä kirjoja kuunnellessani ei tehnyt enää mieli paistaa jauhelihaa.
Aloin siis opetella helppoja, halpoja ja hyviä arkiruokia. Nyt minulla on vakioherkut kanakastikkeen, jauhelihakastikkeen ja lihapullien tilalle. Yläkouluiässä tehdystä makaronilaatikkokokemuksesta huolimatta päätin antaa tofulle toisen mahdollisuuden, ja nyt se on arkeni pelastaja. Tofun ominaismaku on mieto eli se soveltuu niin currykastikkeeseen, avokadopastaan, wokkeihin kuin kasvistortillojenkin täytteeksi.
Tofua maustaessa kannattaa hyödyntää valkosipulia ja kasviksia, sillä tofu imee makuja kuin sieni. Isommista ruokakaupoista saa myös savustettua tofua, mikä tuo makuihin vaihtelua.
Kasvisruokavalioon siirtyminen on sytyttänyt minussa kokkailuinnon. Rakastan suunnitella uusia ruokia ja hyödyntää tuttuja raaka-aineita uudella tavalla. Yksi suosikeistani on kasvistortillat: ennen täytin tortillaletun jauhelihalla ja kanalla. Nyt käytän mustia papuja, savustettua tofua, salaatinlehtiä, tomaattia ja fetajuustoa. Makuelämys on monipuolinen.
Tofumakaronilaatikostakin on tullut hyvää: käytän makaronilaatikossa tarvittavaan munamaitoon pippurikaurakermaa kauramaidon lisäksi. Mauttomuus ei ole enää ongelma.
Läheiseni ovat reagoineet kasvissyöntiin pääasiassa hyvin. Vanhempani ovat tukeneet päätöstäni ja todenneet, että kasvissyönti on todennäköisesti aika terveellinen vaihtoehto. Toisaalta olen törmännyt myös ennakkoluuloihin ja huoliin: saanko tarpeeksi proteiinia? Entä rautaa? Onko kasvisruoka todella hyvänmakuista ja täyttävää?
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kasvissyönti on eettinen valintani, eikä sitäkään aina ymmärretä.
Ehkä huvittavin kommentti, minkä olen kuullut, tiivistyy siihen, että ”kyllä jossain kohtaa sinulla alkaa tehdä lihaa mieli. Miten vastustat lihaa sitten, kun on tarjolla karjalanpaistia tai niitä kuuluisia herkkulihapullia?” Olen kuullut ja lukenut oletuksia siitä, että kasvisruoka ei voi olla hyvää, koska se ei maistu samalta kuin liha.
En kuitenkaan kaipaa lihanmakuisia ruokia, päinvastoin. Pidän siitä, millaisia ominaismakuja kasvikunnan tuotteilla on. Uusi arkeni kasvissyöjänä ei ole lihanmaun epätoivoista vastustamista. Se on luovaa, pirteää ja kekseliästä. Huomioni on suunnattu täysiin toisiin asioihin, kuten ravinnon monipuoliseen rakentamiseen.
Olen syönyt kasvisruokaa nyt useamman kuukauden, eikä loppua näy. Siirtymäni on monen vuoden harkinnan ja toiveiden tulos. Terveyteni ja kokkausharrastus kiinnostavat aiempaa enemmän.
Opiskelijana kasvissyöntiä helpottaa myös se, että opiskelijaravintoloissa on aina tarjolla vähintään yksi kasvisvaihtoehto, monesti useampikin. Olen kokeiluun tyytyväinen.
