Turun seudulle saattaa nousta kuntien yhteinen uimahalli. Turun kaupunki selvittää uimahallin rakentamista Kaarinan ja Liedon kaupunkien kanssa. Selvitys on jatkoa aiemmalle kartoitukselle Turun ja Kaarinan yhteisestä hallista Piispanristin alueelle.
Selvitystyön taustalla on se, että Petreliuksen halli Turussa ja Kaarinan halli ovat tulossa käyttöikänsä päähän. Remontoinnin sijaan voisi olla perusteltua rakentaa yhdessä uusi halli paikkaan, joka palvelisi molempien kaupunkien asukkaita. Kaarinan halli on lisäksi käynyt pieneksi kävijämäärään nähden.
Mikäli myös Lieto on mukana, paikkavalintaan tulee lisää vaihtoehtoja, mutta myös haasteita. Liedossa ei tällä hetkellä ole hallia, vaan asukkaat ja koululuokat käydät uimassa Turussa ja Paimiossa. Keskusteluja omasta hallista on käyty sen jälkeen, kun kaupunki sulki Tarvasjoen uimahallin säästösyistä vuonna 2020.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Turun ykkösvaihtoehtona on yhä oman hallin rakentaminen Itäharjulle, mutta sijaintia ei ole lyöty lukkoon. Suunnittelun tässä vaiheessa on siksi perusteltua tarkastella myös ylikunnallisen vaihtoehdon mahdollisuutta, vaikka siinä pitäisi sovittaa yhteen monia asioita rahoituksesta ja sijoituspaikasta alkaen.
Yhteisiä nimittäjiä voi olla löydettävissä.
Yhteisen liikuntarakentamisen selvittäminen sopii kaupunkiseudun kuntayhtymän strategiaan hyvin. Yhtymään kuuluvat Turun, Kaarinan ja Liedon lisäksi Naantali, Raisio ja Rusko. Strategiassa muistutetaan, että yhteiset palvelut ovat järkeviä, jos niillä saadaan aikaan kustannustehokkuutta laadusta tinkimättä. Esimerkkinä mainitaan kulttuuri- ja liikuntapalvelut. Isoimman kaupungin eli Turun nyt yksin tuottamia palveluja käyttävät myös lähikaupunkien ja -kuntien asukkaat, jotka tosin tuovat kassaan rahaa pääsylipputuloina ja käyttävät euroja myös yksityisiin palveluihin.
Seutuyhteistyön vaikeuksista on Turun seudulla puhuttu pitkään. Yhteistyön merkitystä korostetaan juhlapuheissa, mutta käytäntöön eteneminen on ollut vaikeampaa. Selvitystyö yhteisen uimahallin rakentamiseksi on siksi tervetullut esimerkki siitä, että yhteisiä nimittäjiä voi olla löydettävissä, kun tarpeet kohtaavat.
On ymmärrettävää, että osa nykyisten hallien käyttäjistä on huolestuneita lähihallin toiminnan mahdollisesta loppumisesta. Siksi on tärkeää, että varsinkin sijaintivaihtoehdot mahdolliselle yhteishallille selvitetään huolellisesti ja perustellaan hyvin. Hanketta ei pidä ajaa kuin käärmettä pyssyyn, mutta selvitystyötä kannattaa jatkaa ennakkoluulottomasti. Ratkaisujen aika on sitten, kun tietoa eri vaihtoehdoista on riittävästi.
